Vuosi 2020 on ollut hyvin erikoinen, siitä voidaan varmasti olla kaikki samaa mieltä. Koronavirus rantautui Suomeen maaliskuun alussa ryminällä. Koronapandemia aiheutti maailmanlaajuisen talousshokin, joka ajoi Suomen talouden taantumaan. Tästä seurasi kiihkeää spekulointia, miten talous tulee kehittymään tulevaisuudessa ja moni heitteli ilmaan erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Fakta on kuitenkin se, että maailmaa, jossa globaali pandemia sanelee marssijärjestyksen, on hyvin vaikea yksiselitteisesti tulkita ja vielä vaikeampaa ennustaa.

Maailmassa on nyt ennenkuulumatonta epävarmuutta, kun koronaviruksen (COVID-19)
käyttäytymistä ja kaikkia vaikutuksia ei voida vielä tietää.

Koronakriisi on tuonut esiin sen, että vanhaat maailmanjärjestykseen ei ole enää paluuta, mikä tarkoittaa sitä, että on luotava uutta. Mitä se uusi sitten voisi olla? Mitä voimme oppia tästä tilanteessa työmarkkinoiden ja suomalaisen työelämän kannalta katsottuna? Miten tällaisessa maailmassa sitten pitäisi pystyä luomaan kestävää yritystoimintaa?

Eeva Hellström ja Timo Hämäläinen, Sitran johtavat asiantuntijat, kirjoittavat artikkelissaan, että ”globaali pandemia on tuorein esimerkki jo vuosia kehkeytyneestä “metakriisistä””. Tällaiset metakriisit, joita ovat myös mm. ympäristöongelmien kärjistyminen, eriarvoisuuden kasvu, elämäntapasairauksien ja mielenterveysongelmien lisääntyminen sekä populistijohtajien, ääriliikkeiden ja terrorismin nousu, ovat syntyneet siitä, että aiemmin hyvin palvelleet ajattelu- ja toimintamallit sekä yhteiskunnan perinteiset instituutiot ja rakenteet eivät enää riitä, kun arkielämä, talous ja yhteisunta ovat pidemmälle erikoistuneempia ja kompleksisempia. Kun tarkastellaan nykymaailman muutoksia, pitää ottaa huomioon, että kaikki eivät suinkaan ole saaneet alkuaan pandemiasta, eivätkä ne ole koronan syytä, vaan ne ovat vain tulleet vahvasti näkyviksi koronakriisin myötä.

Koronakevään aikana on tapahtunut joukkoherääminen siihen todellisuuteen, että maailmanjärjestys, yhteiskunnan ja talouselämän systeemit nykyisissä muodoissaan ovat vanhanaikaisia ja epäkelpoja uuteen maailmaan. Korona on osoittanut, miten heikkoja ja haavoittuvaisia nykyiset toimintomme ovat. Maailmasta on tullut niin monisyinen ja keskinäisriippuvainen, että olemme kasvaneet ulos vanhoista tavoista ja ratkaisuista. Tarvitaan uusia, ketterämpiä ja monipuolisempia ratkaisuja, joilla voidaan paremmin hallita uutta maailmanjärjestystä. Talouden ja yhteiskunnan toimintamallien ja rakenteiden sekä ihmisten osaamisen ja maailmankuvan tulee sopeutua aiempaa monimutkaisempaan ja epävakaampaan maailmaan. Koronakeväänä yksi esimerkki yritysten vanhentuneesta toimintamallien epäonnistumisesta ovat olleet laajat vakituisen työvoiman lomautukset ja/tai irtisanomiset. Jos yritykset, joissa on jouduttu lomauttamaan ja/tai irtisanomaan henkilöstöä paljon, olisivat käyttäneet vuokratyövoimaa, henkilöstön siirtyminen työtehtävästä mahdollisiin muihin työtehtäviin olisi ollut yksinkertaisempaa. Henkilöstövuokraus on yksi Burgalin ratkaisuista, kun sopeudutaan tähän niin sanottuun uuteen maailmaan. Henkilöstövuokraus on hyvä keino löytää luotettavasti ja joustavasti työtä tai työntekijöitä. Lisäksi koronakriisi on osoittanut, että markkinoiden ylivallasta pitäisi siirtyä laaja-alaisempaan käytännön lähiyhteistyöhön eri sektorien välillä, jotta talouselämän monimutkaistumiseen voidaan

vastata paremmin. Jokaisella sektorilla on omat vahvuutensa, kuin myös heikkoutensa. Jos sektorit yhdistäisivät voimansa, voitaisiin synnyttää uudenlaista osaamista ja kiihdyttää talouden uudistumista, mikä on tässä ajassa tarpeen.

Uudenlaisissa toimintaympäristöissä, joita nyt aletaan rakentamaan esimerkiksi teknologian avulla, menestymiseksi tarvitaan ajattelumallien rikastumista, henkistä kasvua, erilaisten visioiden ja arvojen ymmärtämistä ja hyväksymistä sekä uudenlaista yhteistyökykyä ja luottamusta yli sektori-, sidosryhmä- ja kansallisvaltiorajojen. Julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sekorilta tarvitaan uusia toimenpiteitä kansalaisten ja organisaatioiden toimintamahdollisuuksien parantamiseksi sekä kokeilu- ja oppimisprosessien kehittämiseksi. Tavoitteeksi voitaisiin asettaa uusi, kestävämpi tasapaino yhteiskunnan tehokkuuden ja ihmisten sopeutumiskyvyn välillä.

Me Burgalissa olemme hyvin innovatiivisia ja haluamme luoda uutta ja ideoida rohkeasti. Se, että koronaviruksen vaikutukset näkyvät nyt selvästi työllisten määrässä, on hälyttävä tieto Suomelle, ja haluamme olla aktiivisesti mukana siinä keskustelussa, jossa hahmotellaan uudenlaisia keinoja ja toimintaympäristöjä. On mielestämme turhaa enää palata vanhojen käytäntöjen pariin näin massiivisen kriisin jälkeen, vaan nyt on aika kehittää uusia ratkaisuja, joilla on kauaskantoiset ja kehityksen kannalta kestävät vaikutukset. Maailmanhistoriassa on aiemminkin ollut vastaavia mullistus- tai murtumisajanjaksoja, joissa on pitänyt radikaalisti uudistaa toimintatapoja. Siinä mielessä tilanne ei ole uusi tai ainutlaatuinen. Tämä antaa toivoa sille, että tästäkin selvitää